Vastauksia kirjeisiin

Ei ole todellakaan mikään ihme todellisuudessa, että ihmiset rakastavat emailia. Minä kirjoitan silti vielä kirjeitä, koska niissä on minun kädenjälkeni lisäksi teksti. Ihmisiä joille lähettää kirjeitä, kortteja tai postia ei voi velvoittaa lähettämään etanapostia takaisin, vastaamaan, mutta vähintä mitä voi odottaa on email tai tekstari tai soitto, jossa mainitaan kirjeen, kortin tms. tulleen perille. Muutoin Suomen postilaitos on pulassa. On tietysti mahdollista että viestinsaaja on niin tyhmä tai saamaton tai ei ymmärrä pienintäkään vertaa käytöstavoista. Läheisiltään sitä voisi olettaa. Mitä pitää tehdä silloin kun niin ei tapahdu? Jään miettimään mihin maailma on mennyt. Onneksi yhtä tapausta lukuunottamatta käytöstavat ovat kunnossa.