Kimi Räikkönen - F1 - 2007 Mestari

Kimi Räikkönen kohensi kansallistuntoa kerralla. Ja nyt kaikki hiljaa. Maailmassa tapahtuu niin vähän sellaista mistä voisi saada positiivisia viboja. Joku sanoo, että formulat saastuttavat. Lentokoneet saastuttavat, kaikki sitä tekevät. Olen vain hyvä olla suomalainen. Kiitos Kimi!

Runo: Suutelen heinää

Suutelen heinää sinun hiuksissasi
suutelen järveä
jota olet uinut
suutelen leipää
jonka olet syönyt
suutelen kirjaa
jonka olet lukenut
suutelen

Runo. Minä en ole

Minä en ole koskaan
se mikä olen
minä olen siksi minä
olemassaolevan lohtu
rakastan
Hiljaisuus

Runo

Näkyvän päivän lasin alla on kuu
Sammal ja orava eikä mikään muu

Runo: Tule muistoksi

Tule muistoksi merelle
Tule lehdeksi auringolle
Anna paljon
Ota vähän
Jumalan lapsi

Runo: Katson sinua

Katsoa sinua
korvaa
lähdettä
Alavanmailla
ei näy sumu
lähtevän laulua
enkelin siipi.

Runo: Varsa

Varsa ei vaikene koskaan
polkee kotimaan multaa
Sydämessä tuulta
tulta
Myrskyn kipeys
vapautti ratsun
Syyskuun taivas
omisti laulun

Runo: Katso kuvaa

Katso kuvaa
kuva on valmis

peilityyni, kaivon jää

yllä pelto
alla maa

Kaikki katsoo
kaikki laulaa
Tuttu tähti.

Runo: Sinun rakkautesi

Sinun rakkautesi on minun kohteeni
niinkuin keitetyn riisin
minä syön sen
Tahto, jota ohjaamme on pyhän suudelman
kautta tehty
Sitä suojele
ja se vapauta.

Runo: Minä olen

Minä olen Raamattu
Minä olen kaiken ajan muisti
Minä olen sureva leski
Minä olen pajunsilmu keväällä
Minä olen auringon kultainen silmä
Minä olen sinun äänesi puhe
Minä olen sinun sinun kynäsi kirjain

Suruviestejä

Eilen tarkistin puhelimitse eräältä tutultani yli 20 vuoden takaa muuatta asiaa ja sainkin kuulla kolme karmaisevaa suruviestiä ihmisistä, joiden luulin olevan hengissä. Mutta mikä parasta. Se ihminen jonka luulin kuolleen onkin elossa. Viritin musiikkilaitteet ja soitin Bachia, Händeliä ja säkkipillimusiikkia. Talouspaperi oli tarpeen ja hiljaiset huokaukset. Rauha olkoon heidän kaikkien kanssa. Aamen.

Big Brother 2007

Minulla on oma elämä vaimoni kanssa. Silti. Big brother 2007 on mielenkiintoinen teatteri-ikkuna jonnekin sellaiseen mikä muistuttaa pahimpia hetkiä armeijassa alokkaana Upinniemessä vuonna 1980 helmikuussa-maaliskuussa.

Vastauksia kirjeisiin

Ei ole todellakaan mikään ihme todellisuudessa, että ihmiset rakastavat emailia. Minä kirjoitan silti vielä kirjeitä, koska niissä on minun kädenjälkeni lisäksi teksti. Ihmisiä joille lähettää kirjeitä, kortteja tai postia ei voi velvoittaa lähettämään etanapostia takaisin, vastaamaan, mutta vähintä mitä voi odottaa on email tai tekstari tai soitto, jossa mainitaan kirjeen, kortin tms. tulleen perille. Muutoin Suomen postilaitos on pulassa. On tietysti mahdollista että viestinsaaja on niin tyhmä tai saamaton tai ei ymmärrä pienintäkään vertaa käytöstavoista. Läheisiltään sitä voisi olettaa. Mitä pitää tehdä silloin kun niin ei tapahdu? Jään miettimään mihin maailma on mennyt. Onneksi yhtä tapausta lukuunottamatta käytöstavat ovat kunnossa.

Monta juttua kerralla

Saarikoski

Saarikosken kuunnelmia on taas saatavilla kuukauden ajan Ylen Elävällä Areenalla. Mikä riemu, mikä kunnioitus ja nautinto. Syksyiseen Munkkivuoreen Saarikosken äänikuvat ovat ihania.

Pojanroikale

Munkkipolulla on työn alla “Pojanroikale” joka on omistettu ystävälleni joka täyttää alle vuoden sisällä kunnioitettavat 60 vuotta. Periaatteena ja ideana on ns. soopaa, mutta pohjalla on kuitenkin syvä ystävyydenosoitus ja rakkaus. “Pojanroikale” on eräänlainen ystävyytemme lapsi. Tämän tekstin kirjoittaminen on upeaa ja rentouttavaa, koska samalla voin purkaa vuoden 1994 tapahtumien tuntoja. Päähenkilöitäkin on jo kolme. Roope, Lunttu-Lappalainen ja Rieku-Hyvärinen. Olen varma että uusia sankareita syntyy lisää kun kaivan sielunarkistoja. Muistiinpanoja, runoja, muistikirjojen piirroksia ja kirjeitä, faxeja joita on lähetetty. Hienoa, että on olemassa 90-luvun vastavoima 2000-luvun email-saasteelle, jota kukaan ei koskaan näe.

Jos emaileja ei tulosta tai polta dvd:lle/cd:lle on kaikki ohitse. Sitäpaitsi olen kuullut mitä auringonvalo voi tehdä näille kirkkaille ufokiekoille. Ne häviävät ja rikkoutuvat tai kukaan ei tiedä niiden hakemistorakenteista.

Kurren paluu

On se onni kun Kurren paluu on tapahtunut 1.9.2007 50 vuotta täyttäneen taloyhtiön pihapiiriin ja lähikuuseen. Toiminta alkaa kuusessa jo heti aamulla ja usein ennen auringonnousua. Vilkas liikkuminen oksistossa on hauskaa katsottavaa. Aamu-uniset silmät saavat iloa ja herääminen työhön lähtöön on paljon helpompaa. Mietin usein, miten Kurre jaksaa kun lumisateet ja pakkaset tulevat. Meneekö se pesään syömään keräämiään antimia ja hytisee siellä?

Retki Helsingissä

16.30 lähtö Munkkiniemeen päin. Munkkiniemen kirjasto oli vielä auki, mutta hirvittävän kuuma. Mitään emme lainanneet.
Ville Valon kotitorniin tutustuminen kauempaa. Bussi 24 - matkaan 18.45 keskustaan päin. Hietaniemenkatu ja Domuksen kohdalla pois ja siitä Esson-baarihuoltamon edestä raitiovaunu 8 päätepysäkille. Lauttasaaren sillan yli. Mutterikahvila oli juuri mennyt kiinni eli klo 19.01. Pohjoiskaarelta Pajalahdentietä R-kioskille veikkaukset. Ja siitä Kujiksen ohi Gyldenintien alkuun A-tuopille ja terassille. Bussipysäkille oikaisten bussi 20 klo 20.13 keskustaan päin ja siitä kakkospysäkillä sillan jälkeen jääden oikaisten lasiovien kautta raitiovaunu 8 ja Runeberginkadulla kiireen vilkkaa bussi 18 Munkkivuoreen. Huopalahdentiellä oli joku välikohtaus. (Pitkä, noin 30 - vuotias mies, vaaleankellertävä flanellipaita ja vaaleat housut ja kaulassa tummahko kangaslaukku pyöri oudosti kerrostalon päädyn luona ja bussin jatkaessa kerrostalon toisessa päässä kaksi poliisiautoa laittamassa vilkut päällä luotiliivejä ja kypärät päähän ja vähän matkan päästä kolmas poliisiauto pillit päällä tilanteeseen. Jotain siis tapahtui? Bussin takapenkillä alkoivat kaikki katsella takaikkunasta ja keskustella asiasta tyyliin: “Äkkiä kotiin ja ovi kiinni!”) Ruokakauppa - kotletit ja salaattia ja kotiin ruoanlaittoon - perunamuussia.

Vaalit 2007 vs Formula 2007

Molempien tyhjänpäiväisyys alkaa korostua. On aivan sama kuin yrittäisi muuttaa maitoa piimäksi tai piimää voiksi. Mikään ei muutu. Sama keskustelu käydään ja siitä riittää lehdistölle ja kaikille medioille riittävästi "purtavaa" ennen ja jälkeen. Vaikka mitään todella uutta ei tapahtuisi. Jos vaalit voittaisi joku ulkoavaruuden puolue ja Formulakisat vaikka joku sellainen joku eksyi vahingossa ajamaan radalle ilman lupaa. Se olisi uutinen. Me odotamme että jotain tapahtuisi ja aina tapahtuu vaikkei mitään tapahtunutkaan. Media on runouden kourisssa, media on muuttumassa runoudeksi. Runous on mediassa. Media on runouden suurin syöttövasikka. Kaikki me tarvitsemme kirjaimia, sanoja, lauseita täyttää maailma. Jotkut täyttävät sen ihmisillä. Me otsikoilla kaikesta mahdollisesta lillukanvarresta vesikäyttöiseen lakkahillopuristimeen. Onko sellaista edes vielä keksitty? Suomi on olemassa. Se on. Nautitaan tästä ihanasta sukulaissuhteesta mikä meidän kaikkien välillä on. Minä syön siinä välillä perunaa voilla. Tummaa leipää ja voita. Maitoa en juo. Jotain juon. Voita ja lohta päälle. Perunaa, juuri nyt perunaa ja pari sanaa paperille ennenkuin luen yöunikirjani viimeiset sivut ja huomenna aloitan jonkun uuden.

Aristoteleen kantapää

Aristoteleen kantapää
on nautittava ohjelma, jota onneksi voi kuunnella netissä Yleisradion Radiosoittimen avulla aina halutessaan uudelleen, kuten monia muitakin hyviä ohjelmia. Valitettavasti "Knalli ja sateenvarjo" ei kuulu tähän valikoimaan tekijänoikeudellisista syistä. Se olisikin ehkä liikaa toivottu. "Kantapään" parasta antia ovat tietysti lyhyet fraasit yms. mutta ohjelma on itsessään sellainen helmi, jota toivoisi suomalaisten kuuntelevan kuten ennenaikaan kun televisiota ei ollut. Meidän perheelle ohjelma on kuin muistikuva ajasta jolloin Kekkonen oli vielä presidentti, mutta tätä ohjelmaa tekevät eivät olleet vielä päässeet kokonaan opinahjoistaan.

Runoja

olen
nähnyt

olen
poissaolemassa

olen itseluottamusmies

minusta on kysymys
minussa ei ole mitään
hävettävää

käämin itseäni paperille
ja loistan hiljaisuudessa


#

ihoni on sanoissa
paras ystäväni
rigor mortikseni
patologi kuoli
ennen minua
olen olemassa
hänen sydämensä
terässä
olen hänen runoilijansa
elävä viilto
ihoon
jota ei ole olemassa
hänen
poissaolossaan

#

rakastan jarrujen ääntä
tappavien meteoriittien
makuuhuoneissa

rakastan alkoholia tuottavien
tähtien kirkuvaa kitkaa

rakastan oksennusta
joka voi lannoittaa
uutta sukupolvea
naiseni kohdussa

meitä suojellaan
että olisimme tällä tähdellä

asumme toisissamme
alastomina
kuin metsä

me olemme täällä
pysähtyneenä
hiljaisuudessa
käsi kädessä

huulet toisia etsien
taivaanmeren
tyynen kaikkeuden kolossa

#

Mikään ei ole ilmaista, ei edes suru

Kuulin tositarinan. Tuttuni siskon talo paloi kivijalkaan. Hän pelastui ja perhe, mutta koko 50 vuotta kerätty omaisuus ja muistot hävisivät viimeistä kilahdusta ja kuvaa myöten. Hänellä oli pelastuessaan uniasu ja yötossut. Hammasharjan hän hankki myöhemmin alkaakseen elämänsä uudelleen.

Loppuunkäsitelty - (Anna-Leena Härkönen)

Olen lukenut aiemmin Neil Hardwickin "Hullun lailla"-kirjan, joka sivusi jossain määrin Härkösen "Loppuunkäsitelty"-teemaa. Teema on tietysti väärä sanamuoto, koska Härkösen kirja kertoo tosielämästä aidosti ja oikeista henkilöistä. "Loppuunkäsitelty" sai minut pysähtymään ja itkemään. Teoksen elämänmakuinen ja itseasiassa jollain tasolla elämänmyönteinen tarina on huikea lyhyt trippi ihmismielen yllättäviin reaktioihin, kun läheinen ihminen poistuu liian aikaisin ja ennaltavaroittamatta. Kirjan tarina käärii sisälleen kuoleman ja elämän kuin muumion.

Tätä kirjaa ei voi suositella! Se on luettava sen, joka tahtoo tietää, miten elämä voi järkkyä myös muillakin kuin sillä joka lähtee pois. Suosittelen kirjaa niille, jotka odottavat elämästä jotakin hohtoa ihan ilmaiseksi. Mikään ei ole ilmaista, ei edes suru.

Sapporo 2007

Sapporo 2007 on ollut yhtä juhlaa. Vaikka kuumetta on ollut koko viikon aina iltapäivisin ja iltaa kohti, on Virpi Kuitusen ja Suomen hiihtojoukkueen menestys lohduttanut. Varmaa on myös se ettei kukaan uskaltanut toivoa näin hienoa menestystä. Anssi Koivranta nuoresta iästään huolimatta on osoittanut olevansa tuleva hiihtäjä, kun Hannu Manninen aikanaan lopettaa uransa. Naishiihtäjissä on tulossa uusia tähtiä. Se on upeaa. Mäkihyppyjoukkue on kieltämättä ollut tosi pettymys, mutta uusi mestarikin on jo näköpiirissä - Harri Olli.

Kuumetta

Eilenillalla äkkiä iskenyt kuume on vienyt lepoasentoon. Seuraan olohuoneen ikkunasta kahden oravan touhuja vastapäisissä puissa. Pienoinen lumisade alkoi juuri. Jatkan lepäämistä. Virpi Kuitunen jaksaa ilahduttaa.

Sammakko ja Hiiri Ystävinä - linkki

http://letsbefriends.blogspot.com/

Äimistyneenä sohvalla kuunnellen Kirkaa

Kirkan kuolema keskiviikkona 31.1.2007 pysäytti koko päivän, kun kuulin kesken työpäivän, että Kirka on kuollut ja radiossa soitetaan biisiä "Varrella virran". 
Miten se on mahdollista,
että kunnostaan hyvää huolta pitävä "the Artisti" kuolee yhtäkkiä kotiinsa?
Ajattelin kyllä tuolloin heti että onneksi on kuollut kotona turvallisesti. Miten voi kuolla turvallisesti? Ei mitenkään.
Päässäni on soinut koko ajan Kirkan "Tunnetko"-biisi, johon liittyy paljon kaunista, hyvää ja silti niin dramaattista. "Toukokuu" on myös samaiselta levyltä läheinen. Biisit "Hetki lyö" ja "Varrella virran" ovat muistojani nuoruudesta. Ennenkaikkea tuntuu oudolta siksikin, että Kirka on ortodoksi kuten minä. Luovalle ihmiselle rukoileminen on kirjoittamista, laulamista ja luovaa toimintaa niinkuin piirtäminen tai maalaaminen. Paikka minne Kirka haudattiin on tuttu. Nyt siellä on varmasti runsaasti jäähyväisiä lähettäviä ihmisiä. Jonain päivänä menen varmasti sinne ja olen hetken siinä hiljaisuudessa ja annan hautausmaan rauhan virrata lävitseni.

Kirkasta on kirjoitettu erilaisiin lehtiin hetkessä niin paljon juttuja ja muisteloita, että hiukan pelottaa. Suru jatkuu vielä pitkään. Havahdun aina silloin tällöin hyräileväni jotain minulle läheistä Kirkan biisiä. Yritän herätä tuosta, mutta mitä enemmän yritän poistua melodiasta, lauluntekstistä; tarttuu sävel ja sanat yhä tiukemmin kiinni. Tämä yhteinen suomalainen suru on käytävä läpi vieköön se miten pitkään tahansa. Kirka elää ikuisesti mielissämme ja kaikkialla missä on musiikkia, jonka esittää Kirka. Kiitos. Tästä jatketaan me sohvaperunat ja tavalliset tallaajat. Lepää rauhassa!

Stonehenge - apulantaa - idolit

 Stonehengestä tuli keskipäivällä mielenkiintoinen Nelosen dokumentti. Olivatko ne ihmiset jättiläisiä, kun pystyivät siirtämään tuollaisia kiviä kuin apulantaa ympäri niittyjä, peltoja ja vuorien taakse. Sellainen jättiläinen voisi olla Kalsarikuoriaisen idoli. Kaikesta tuosta mitä dokumentissa kerrottiin tuli aika orpo olo. Onko ennen ihminen ollut jollain mystisellä tavalla taitavampi ja älykkäämpi, kun ei ollut sähköä eikä muitakaan voimalaitteita. Ruokavalio on ollut todella erilaista ja ihmisen elinikä on ollut aika lyhyt. Stonehenge on paikkana juuri sen missä haluan joskus käydä.

Tästä aiheesta löytyy monia hyviä linkkejä.
¤ Stonehenge - UK
¤ Wikipedia - Stonehenge
¤ Tähtitieteen peruskurssi by Rami Rekola 2002

Synttärit on järjestetty Kalsarikuoriaiselle

Tänään syödään M:n kanssa kotitekoista synttärikakkua ja katsotaan "Pingviinien matka"-elokuvaa. Tekstiviestejä on tullut heti aamusta alkaen, joten jotkut tutut ovat muistaneet. Hankin itselleni Paul Austerin uusimman suomennoksen pokkarina

"Illuusioiden kirja". Edellinen kolmen romaanin pokkari oli rautaa, joten päätin perehtyä kirjailijaan lähemmin. Hänestä nauhoitettu vhs-kasetti on tullut katsottua useamminkin. Mielenkiintoinen persoonallisuus tämä herra Paul Auster.

M:lta sain kotiasuverkkarit, jotka ovat todella hyvän tuntuiset iholle. "Pingviinien matka" dvd:n hankin vanhempieni lähettämällä lahjarahalla.

Illan ohjelmaan kuuluu myös James Bond "Pallosalama". Kunpa tuo talvi jaksaisi pysyä.

 

Kalsarikuoriainen

Kalsarikuoriainen on vaatimaton, hiljainen ja hiukan syrjäänvetäytyvä mietiskelevä sielu, joka on itseasiassa sohvaperuna, jolla on oma elämä,