Runo: Suutelen heinää

Suutelen heinää sinun hiuksissasi
suutelen järveä
jota olet uinut
suutelen leipää
jonka olet syönyt
suutelen kirjaa
jonka olet lukenut
suutelen

Runo. Minä en ole

Minä en ole koskaan
se mikä olen
minä olen siksi minä
olemassaolevan lohtu
rakastan
Hiljaisuus

Runo

Näkyvän päivän lasin alla on kuu
Sammal ja orava eikä mikään muu

Runo: Tule muistoksi

Tule muistoksi merelle
Tule lehdeksi auringolle
Anna paljon
Ota vähän
Jumalan lapsi

Runo: Katson sinua

Katsoa sinua
korvaa
lähdettä
Alavanmailla
ei näy sumu
lähtevän laulua
enkelin siipi.

Runo: Varsa

Varsa ei vaikene koskaan
polkee kotimaan multaa
Sydämessä tuulta
tulta
Myrskyn kipeys
vapautti ratsun
Syyskuun taivas
omisti laulun

Runo: Katso kuvaa

Katso kuvaa
kuva on valmis

peilityyni, kaivon jää

yllä pelto
alla maa

Kaikki katsoo
kaikki laulaa
Tuttu tähti.

Runo: Sinun rakkautesi

Sinun rakkautesi on minun kohteeni
niinkuin keitetyn riisin
minä syön sen
Tahto, jota ohjaamme on pyhän suudelman
kautta tehty
Sitä suojele
ja se vapauta.

Runo: Minä olen

Minä olen Raamattu
Minä olen kaiken ajan muisti
Minä olen sureva leski
Minä olen pajunsilmu keväällä
Minä olen auringon kultainen silmä
Minä olen sinun äänesi puhe
Minä olen sinun sinun kynäsi kirjain

Suruviestejä

Eilen tarkistin puhelimitse eräältä tutultani yli 20 vuoden takaa muuatta asiaa ja sainkin kuulla kolme karmaisevaa suruviestiä ihmisistä, joiden luulin olevan hengissä. Mutta mikä parasta. Se ihminen jonka luulin kuolleen onkin elossa. Viritin musiikkilaitteet ja soitin Bachia, Händeliä ja säkkipillimusiikkia. Talouspaperi oli tarpeen ja hiljaiset huokaukset. Rauha olkoon heidän kaikkien kanssa. Aamen.

Big Brother 2007

Minulla on oma elämä vaimoni kanssa. Silti. Big brother 2007 on mielenkiintoinen teatteri-ikkuna jonnekin sellaiseen mikä muistuttaa pahimpia hetkiä armeijassa alokkaana Upinniemessä vuonna 1980 helmikuussa-maaliskuussa.

Vastauksia kirjeisiin

Ei ole todellakaan mikään ihme todellisuudessa, että ihmiset rakastavat emailia. Minä kirjoitan silti vielä kirjeitä, koska niissä on minun kädenjälkeni lisäksi teksti. Ihmisiä joille lähettää kirjeitä, kortteja tai postia ei voi velvoittaa lähettämään etanapostia takaisin, vastaamaan, mutta vähintä mitä voi odottaa on email tai tekstari tai soitto, jossa mainitaan kirjeen, kortin tms. tulleen perille. Muutoin Suomen postilaitos on pulassa. On tietysti mahdollista että viestinsaaja on niin tyhmä tai saamaton tai ei ymmärrä pienintäkään vertaa käytöstavoista. Läheisiltään sitä voisi olettaa. Mitä pitää tehdä silloin kun niin ei tapahdu? Jään miettimään mihin maailma on mennyt. Onneksi yhtä tapausta lukuunottamatta käytöstavat ovat kunnossa.

Monta juttua kerralla

Saarikoski

Saarikosken kuunnelmia on taas saatavilla kuukauden ajan Ylen Elävällä Areenalla. Mikä riemu, mikä kunnioitus ja nautinto. Syksyiseen Munkkivuoreen Saarikosken äänikuvat ovat ihania.

Pojanroikale

Munkkipolulla on työn alla “Pojanroikale” joka on omistettu ystävälleni joka täyttää alle vuoden sisällä kunnioitettavat 60 vuotta. Periaatteena ja ideana on ns. soopaa, mutta pohjalla on kuitenkin syvä ystävyydenosoitus ja rakkaus. “Pojanroikale” on eräänlainen ystävyytemme lapsi. Tämän tekstin kirjoittaminen on upeaa ja rentouttavaa, koska samalla voin purkaa vuoden 1994 tapahtumien tuntoja. Päähenkilöitäkin on jo kolme. Roope, Lunttu-Lappalainen ja Rieku-Hyvärinen. Olen varma että uusia sankareita syntyy lisää kun kaivan sielunarkistoja. Muistiinpanoja, runoja, muistikirjojen piirroksia ja kirjeitä, faxeja joita on lähetetty. Hienoa, että on olemassa 90-luvun vastavoima 2000-luvun email-saasteelle, jota kukaan ei koskaan näe.

Jos emaileja ei tulosta tai polta dvd:lle/cd:lle on kaikki ohitse. Sitäpaitsi olen kuullut mitä auringonvalo voi tehdä näille kirkkaille ufokiekoille. Ne häviävät ja rikkoutuvat tai kukaan ei tiedä niiden hakemistorakenteista.

Kurren paluu

On se onni kun Kurren paluu on tapahtunut 1.9.2007 50 vuotta täyttäneen taloyhtiön pihapiiriin ja lähikuuseen. Toiminta alkaa kuusessa jo heti aamulla ja usein ennen auringonnousua. Vilkas liikkuminen oksistossa on hauskaa katsottavaa. Aamu-uniset silmät saavat iloa ja herääminen työhön lähtöön on paljon helpompaa. Mietin usein, miten Kurre jaksaa kun lumisateet ja pakkaset tulevat. Meneekö se pesään syömään keräämiään antimia ja hytisee siellä?

Retki Helsingissä

16.30 lähtö Munkkiniemeen päin. Munkkiniemen kirjasto oli vielä auki, mutta hirvittävän kuuma. Mitään emme lainanneet.
Ville Valon kotitorniin tutustuminen kauempaa. Bussi 24 - matkaan 18.45 keskustaan päin. Hietaniemenkatu ja Domuksen kohdalla pois ja siitä Esson-baarihuoltamon edestä raitiovaunu 8 päätepysäkille. Lauttasaaren sillan yli. Mutterikahvila oli juuri mennyt kiinni eli klo 19.01. Pohjoiskaarelta Pajalahdentietä R-kioskille veikkaukset. Ja siitä Kujiksen ohi Gyldenintien alkuun A-tuopille ja terassille. Bussipysäkille oikaisten bussi 20 klo 20.13 keskustaan päin ja siitä kakkospysäkillä sillan jälkeen jääden oikaisten lasiovien kautta raitiovaunu 8 ja Runeberginkadulla kiireen vilkkaa bussi 18 Munkkivuoreen. Huopalahdentiellä oli joku välikohtaus. (Pitkä, noin 30 - vuotias mies, vaaleankellertävä flanellipaita ja vaaleat housut ja kaulassa tummahko kangaslaukku pyöri oudosti kerrostalon päädyn luona ja bussin jatkaessa kerrostalon toisessa päässä kaksi poliisiautoa laittamassa vilkut päällä luotiliivejä ja kypärät päähän ja vähän matkan päästä kolmas poliisiauto pillit päällä tilanteeseen. Jotain siis tapahtui? Bussin takapenkillä alkoivat kaikki katsella takaikkunasta ja keskustella asiasta tyyliin: “Äkkiä kotiin ja ovi kiinni!”) Ruokakauppa - kotletit ja salaattia ja kotiin ruoanlaittoon - perunamuussia.