Kirkan kuolema keskiviikkona 31.1.2007 pysäytti koko päivän, kun kuulin kesken työpäivän, että Kirka on kuollut ja radiossa soitetaan biisiä "Varrella virran".
Miten se on mahdollista,
että kunnostaan hyvää huolta pitävä "the Artisti" kuolee yhtäkkiä kotiinsa?
Ajattelin kyllä tuolloin heti että onneksi on kuollut kotona turvallisesti. Miten voi kuolla turvallisesti? Ei mitenkään.
Päässäni on soinut koko ajan Kirkan "Tunnetko"-biisi, johon liittyy paljon kaunista, hyvää ja silti niin dramaattista. "Toukokuu" on myös samaiselta levyltä läheinen. Biisit "Hetki lyö" ja "Varrella virran" ovat muistojani nuoruudesta. Ennenkaikkea tuntuu oudolta siksikin, että Kirka on ortodoksi kuten minä. Luovalle ihmiselle rukoileminen on kirjoittamista, laulamista ja luovaa toimintaa niinkuin piirtäminen tai maalaaminen. Paikka minne Kirka haudattiin on tuttu. Nyt siellä on varmasti runsaasti jäähyväisiä lähettäviä ihmisiä. Jonain päivänä menen varmasti sinne ja olen hetken siinä hiljaisuudessa ja annan hautausmaan rauhan virrata lävitseni.
Kirkasta on kirjoitettu erilaisiin lehtiin hetkessä niin paljon juttuja ja muisteloita, että hiukan pelottaa. Suru jatkuu vielä pitkään. Havahdun aina silloin tällöin hyräileväni jotain minulle läheistä Kirkan biisiä. Yritän herätä tuosta, mutta mitä enemmän yritän poistua melodiasta, lauluntekstistä; tarttuu sävel ja sanat yhä tiukemmin kiinni. Tämä yhteinen suomalainen suru on käytävä läpi vieköön se miten pitkään tahansa. Kirka elää ikuisesti mielissämme ja kaikkialla missä on musiikkia, jonka esittää Kirka. Kiitos. Tästä jatketaan me sohvaperunat ja tavalliset tallaajat. Lepää rauhassa!
Kalsarikuoriainen
Kalsarikuoriainen
